Mekaanisen rakenteen kautta havaittava voima muuttaa muotoaan avenymämittari. Venymämittari mittaa muodonmuutoksen (rasitusta) sähkövastuksen muutoksena, joka on venymän ja siten kohdistettujen voimien mitta. Punnituskenno koostuu yleensä neljästä venymämittarista aWheatstonen siltakokoonpano. Saatavilla on myös yhden venymämittarin (neljännessilta) tai kahden venymämittarin (puolisilta) kuormituskennoja. Sähköisen signaalin lähtö on tyypillisesti muutaman millivoltin luokkaa ja vaatii vahvistusta aninstrumentoinnin vahvistinennen kuin sitä voidaan käyttää. Anturin lähtö voidaan skaalata muuntimeen kohdistetun voiman laskemiseksi. Joskus korkea resoluutioADC, yleensä 24-bittiä, voidaan käyttää suoraan.
Venymämittarin kuormituskennot ovat yleisimpiä teollisuudessa. Nämä punnituskennot ovat erityisen jäykkiä, niillä on erittäin hyvät resonanssiarvot ja niillä on yleensä pitkä käyttöikä sovelluksessa. Venymämittarin kuormituskennot toimivat periaatteella, ettävenymämittari(tasovastus) muotoutuu/venyy/kutistuu, kun punnituskennojen materiaali muotoutuu sopivasti. Nämä arvot ovat erittäin pieniä ja liittyvät jännitykseen ja/tai jännitykseen, jonka materiaalikuormituskenno sillä hetkellä kokee. Venymämittarin resistanssin muutos tuottaa sähköisen arvon muutoksen, joka on kalibroitu punnituskennon kuormitukseen.
Venymämittarin kuormituskennot muuttavat niihin vaikuttavan kuorman sähköisiksi signaaleiksi. Itse mittarit on kiinnitetty palkkiin tai rakenneosaan, joka muuttaa muotoaan painon vaikutuksesta. Useimmissa tapauksissa käytetään neljää venymämittaria maksimaalisen herkkyyden ja lämpötilan kompensoimiseksi. Kaksi mittaria, jotka ovat yleensä kireällä, voidaan esittää muodossa T1 ja T2, ja kaksi puristettua voidaan esittää C1:nä ja C2:na, ja ne on kytketty kompensointisäädöillä. Venymämittarin kuormituskenno on pohjimmiltaan venymän mittaukseen optimoitu jousi. Mittarit asennetaan alueille, joissa puristus tai jännitys on jännittynyt. Kun punnitusanturiin kohdistetaan painoa, mittarit C1 ja C2 puristuvat kokoon ja vähentävät vastustaan. Samanaikaisesti mittareita T1 ja T2 venytetään lisäämällä niiden resistanssia. Resistanssien muutos saa aikaan enemmän virtaa virtaamaan C1:n ja C2:n kautta ja vähemmän virtaa kulkemaan T1:n ja T2:n kautta. Tällöin punnituskennon lähtö- tai signaalijohtimien välillä tunnetaan potentiaaliero. Mittarit on asennettu differentiaalisillalle mittaustarkkuuden parantamiseksi. Kun painoa käytetään, jännitys muuttaa mittarien sähkövastusta suhteessa kuormaan. Muut punnituskennot ovat hämärtymässä, kun venymämittarin punnituskennot lisäävät edelleen tarkkuuttaan ja alentavat yksikkökustannuksiaan.
